Kisaviikonloppu Belgiassa

Viime viikonloppuna tuli taas ajettua pari sataa kilometriä kisaa ympäri Belgiaa. Hyviä kilometrejä jalkoihin, mutta tuloksellisesti kisat eivät olleet parasta mahdollista. Kelit suosivat, paljon porukkaa starttiviivalla (vajaa 175 starttaajaa kumpanakin päivänä), yleisöä kannustamassa... Mikäs sen hienompaa! Vielä kun olisi pärjännyt!

Lauantainen kisa ajettiin Moorslede-Slypskapellessa melko helpolla ja vauhdikkaalla reitillä. Reitillä oli vain yksi hieman terävämpi lyhyt mäki sekä yksi loiva nousu. Muuten kierros oli tasaista ja loivaa alamäkeä, joten vauhti pysyi kohtuu helposti korkeana koko kisan ajan. Onneksi sentään tuuli edes hieman. Se toi mukavaa pientä lisämaustetta kisaan. 110km kisan keskinopeus oli aika tasan 45km/h, eli kovin paljoa ei tarvinnut kampi suorana istuskella.

Sen sijaan istuskelin pääjoukossa ensimmäisen tunnin ajan ajaen mahdollisimman kevyesti ja säästäen näin energiaa mahdollisimman paljon kisan viimeisille, toivottavasti ratkaiseville hetkille. Tämä onnistuikin hyvin ja ensimmäinen tunti meni mukavan helposti lenkkeillessä porukan suojassa. Reilun tunnin jälkeen aktivoitusin ja aloin lähtemään iskuihin mukaan. Helpohko reitti takasi sen, että mikään porukka ei oikein meinannut päästä karkuun. Reitin terävimmässä nousussa aina jonkinlainen ryhmä sai hieman eroa, mutta sitä seurannut loiva alamäki toi taas koko porukan yhteen kasaan. Simppeliä.

Kuitenkin kisan loppuvaiheilla kärkeen muodostui vahva reilun kymmenen ajajan porukka. Irtioton lähtiessä olin ihan pääjoukon keulilla ja mietin, iskenkö mukaan vai en. Oli sekunneista kiinni. Eroa oli porukkaan vain noin 10s, ja katselin, josko joku iskisi vielä ja hyppäisin hänen peesissään ryhmään mukaan. Irtiotto sai eroa, kukaan ei enää iskenyt mukaan, en myöskään minä ja jäin ajelemaan pääjoukkoon. Irtiotto meni lopulta maaliin asti ja pääjoukko pääsi kirimään heikommista sijoista. Koitin olla vielä lopussa pääjoukon massakirissä mukana, mutta noin 3km ennen maalia pääjoukon keulilla tuli isohko kasa, johon itse jouduin jarruttamaan täysillä. Sain vältettyä kasan, mutta siinä jarruttaessa väkeä lappasi vierestä pyörätien kautta ohitse ja kirin parhaat paikat menivätkin siinä. Itse rullailin lopulta maaliin pääjoukossa sijalla 69. Vahvaa jalkaa ja ajoa, mutta ei minkäänlaista tulosta.

Kisan jälkeen suuntasimme mahdollisimman nopeasti takaisin kämpille palautumaan seuraavaan päivään. Energiaa koneeseen, hyvät lihashuollot ja ajoissa nukkumaan. La-Su yönä siirrettiin vielä kellojakin tunnilla eteenpäin, eli yöunien kanssa piti olla tarkkana.

Sunnuntai aamu valkeni onneksi taas hienossa auringon paisteessa ja lupaili hyvää keliä koko päiväksi. Pakkasimme taas seuran Mersun täyteen kisakamoja ja suuntasimme tällä kertaa Wijnendale-Torhoutiin kisoihin. Tarjolla oli hieman lyhyempi täysin tasainen reitti. 5km kierros, joka kierrettäisiin 23. kertaa. Tuuli oli taas hieman yltynyt ja se toisi varmasti taas pientä lisämaustetta päivän kisaan.

Kisa alkoi taas melko vauhdikkaasti, mutta jo noin puolen tunnin päästä meno rauhoittui ja pääjoukossa sai säästettyä energiaa helposti. Itsellä oli oikein vahvan oloiset jalat eilisen kisan jäljiltä ja päätin panostaa taas kisan loppuvaiheisiin. Ehkä koittaa samaa taktiikkaa kuin viime viikonloppuna Urselissa, eli iskeä lopussa irti ja koittaa päästä yksin/pienellä porukalla maaliin ennen pääjoukkoa. Tämä taktiikka toimi täysin 80km asti. Olin täysin tuoreena vielä, en ollut joutunut ajamaan vielä kertaakaan punaisella ja voimia oli todella hyvin jäljellä. Mutta. Se on ohi ennen kuin huomaakaan...

Takarenkaani räjähti tyhjäksi ja kisa oli siinä. Kermiksissä ei siis ole ajajien takana mitään huoltoautoja, eli renkaan mennessä kisa on käytännössä aina siinä. Harmitus oli suuri, mutta ei auttanut kuin lampsia tyhjällä renkaalla autolle, heittää varakiekko pyörään kiinni ja lähteä loppuverryttelylle. Ei se murehtimalla parane!

Seuraavat kisat ovatkin taas ensi viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina. Sitä ennen ehtii vetämään hyvän treeniviikon täällä hyvissä olosuhteissa. Vähän luvattu sadetta pitkin viikkoa, mutta toivottavasti ennusteet vielä muuttuvat. Saadaan vielä Suomesta vahvistuksia Belgiaan, kun keskiviikkona ja perjantaina seurasta saapuu muutamia uusia kuskeja Belgiaan!

Kohti ensi viikonloppua, treeniviikon kautta! Instagram päivittyy luultavasti nyt lähiviikkoina päivittäin, eli sieltä voi katsella kuulumisia ihan tuoreeltaan..

Jesse

Kohti viikonlopun kisoja

Belgian kevät tarjoaa parastaan. Vajaa parikymmentä lämmintä, aurinko paistaa suoraan pilvettömältä taivaalta. On kaunista. Pari päivää ollut jo samanlaista. Ihmiset ottavat kelistä ilon irti. Lenkkiä ajaessa huomannut, että melkein jokaisen kuppilan terassi on täynnä väkeä nauttimassa virvokkeita. Ehkä mekin tänään.

Ajetaan parin tunnin avaava harjoitus Robinin kanssa viikonlopun kilpailuja varten. Päivän treenit tehty. Aurinko paistaa, lämpötila kohoaa. Kelit eivät salli olla sisällä, vaan päätämme lähteä ulkoilemaan. Saavumme Geraardsbergenin torille. Jotain erikoista tässä kuitenkin on. Pari päivää ollaan ajettua lenkkiä siellä sun täällä, mäkiä, tasaista, kanaalia, mukulakiveä... Kaikkialla kuppilat täynnä, mutta nyt on hiljaista. Istahdamme kahville aurinkoiselle terassille. Muutamia ihmisiä laahustelee sinne sun tänne, pääasiassa rauhallista. Mieleen juolahtaa väkisinkin kysymys "Missä kaikki on?".

Hetken päästä kuitenkin tilanne alkaa selviämään. Parin kilometrin päässä taivaalla alkaa näkymään helikopterita. Ihan kuin he etsisivät jotain. Ei, he kuvaavat. Tajuamme, että tänään ajetaan miesten E3 Harelbeke ammattilaiskilpailu. Reitti kulkee parin kilometrin päästä Geraardsbergenistä. Voisiko kaikki paikalliset olla lampsineet rankan reitin varrelle kannustamaan pyöräilijöitä?

Belgialaiset elävät ja hengittävät urheilua. Heillä ei ole jääkiekkoa, kuten Suomessa. Heillä on pyöräily. Tuo koko kansalle huvia tuova laji, jota lähdetään koko kylän voimin katsomaan ja ihmettelemään läheisille teille.

Kahvilan pitäjä vahvistaa epäilyksemme. Hän tiesi jo aamulla, että tänään iltapäivällä on kauniista kelistä huolimatta rauhallista, koska kaikki ovat katsomassa pyöräilyä. Vähän kuin Suomessa jääkiekkoa. Yksinkertaista. Luonnollinen selitys.

Hörppäämme kahvit loppuun ja suuntaamme pian kaupan kautta kohti asuntoamme latailemaan akkuja viikonloppua varten. Mekin pääsemme viikonloppuna, molempina päivinä, nauttimaan belgialaisesta kansanjuhlasta, jossa tunnelmaa riittää varmasti. Huomenna lauantaina  kisaamme Moorslede-Slypskapellessa ja sunnuntaina Wijnendale-Torhoutissa.

Toivotaan, että samanlainen keli jatkuu läpi viikonlopun ja kisat menevät hyvin! Nyt pastan keittoon ja kohti kisoja!

Jesse

Terveisiä Belgiasta

Karavaani etenee ja nyt majapaikkana Belgia, tarkemmin sanottuna Geraardsbergen. Kevät klassikko Ronde Van Vlaanderenin reitin varrella, noin 200m päässä legendaarisen Muurin mäen päältä. Vuokrattiin seurakavereiden kanssa täältä Airbnb asunto kuukaudeksi. Tarkoituksenamme on treenata täällä kuukauden päivät hyvin ja samalla ottaa jalkoihin noin 10 kisastarttia ja 1000km kisakilometrejä ennen kotimaisen maantiekauden avausta.

Saavuimme Belgiaan 1,5 viikkoa sitten perjantaina 15.3 seuran autolla. Matkustusta autolla Tukholmasta Belgiaan tuli noin 1600km, onneksi matka etenee hyvässä seurassa joutuisasti! Saatiin heti hommat rullaamaan Belgian päässä hyvin, lauantaina ajettiin jo reipas noin neljän tunnin lenkki nauttien Belgian kevät klassikoiden parhaista nousuista. Sunnuntaina oltiinkin sitten jo valmiita startti viivalle.

Eli yksi päivä maantiellä takana ja suoraan startti viivalle? Kyllä. Saatiin Urheiluliiton porukalla vedettyä talven aikana neljä hyvää intensiivistä rataleiriä (kaksi kertaa sekä Falunissa että Liettuassa) ja muutenkin treenattua kotosalla trainerilla, salilla, rullilla, hiihtäen, ulkona ajaen jne. hyvin, joten koettiin olevamme valmiita suoraan kisaamaan. Emme siis käyneet talven/kevään aikana ollenkaan maantiepyöräilijöiden suosiossa olevilla Etelän leireillä, vaan korvasimme nämä kovilla rataleireillä ja laadukkailla treeneillä kotona. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi toimia. Leirit olivat lyhyitä intensiivisä leirejä (3-5pvä), joten leireillä saatiin treenattua porukalla joka päivä tehokkaasti kovaa. Lepo päiviä ei itse leireillä tarvinnut pitää, vaan ne pidettiin kotona. Mutta miten kisat sitten lähtisivätkään kulkemaan tällä valmistautumisella? Sunnuntaina 17.3 saataisiin tästä ensimmäistä osviittaa, kun päästäisiin seurakaveri Robinin kanssa avaamaan kisakausi.

Sunnuntai 17.3 valkeni tuulisena, nättinä päivänä. Tuulta oli tarjolla vajaa 10 m/s, eli työmiehen keliä luvassa. Lämpömittari näytteli mukavasti kaksinumeroisia lukemia, kun lähdettiin Robinin kanssa kohti kisapaikkaa. Jännittynyt, odottava tunnelma, kisakausi alkaa kuitenkin vain kerran vuodessa. Belgian kermesse kisoissa on aina omanlaistansa jännitystä, ikinä ei voi varmaksi tietää, millainen kisareitti tulisi olemaan, ikinä ei voi varmaksi tietää, ketä on viivalla jne. Valmentajamme Mika Simola ajoi omaa treeniään majapaikaltamme kohti kisapaikkaa, ja hän laittoikin ennakkotietoa kisasta meille matkan varrelle: "Mukulakiveä, kovaa tuulta, saattaa alkaa satamaan", oli Mikan arvelut mututuntumalla suoraan kisapaikalta.

Ja oikeassa Mika oli. Noin 6,5km teknisestä reitistä noin 1,5km oli mukulakiveä. Saapuessamme kisapaikalle Bornemiin, taivaalle ilmestyi synkkiä pilviä ja pian alkoikin jo satamaan. Kaksi numeroiset lämpömittarin lukemat olivat enää vain kaunis muisto mielessämme, kun rullailimme kohti startti viivaa viilenevässä kelissä. Kisa alkoi odotetun agressiivisesti, vauhdikkaasti ja jatkui hektisenä kierros toisensa perään. Iskuja sateli sieltä sun täältä, vettä satoi ja pyörä tärisi mukavasti mukulakivillä. Pian pääjoukosta irtosikin vajaan 10 ajajan kärkiporukka, jotka saivat kasvatettua eroa pääjoukkoon pikku hiljaa. Keli muuttui koko ajan rajummaksi, aloin itse katselemaan jossain kohtaa sivulle ja huomasin, että taivaalta tuli rakeita ja lämpötila oli enää juuri ja juuri plussan puolella. Kaksi numeroiset lämpötila lukemat olivat todellakin enää kaunis muisto mielessä, kun painoin Feltillä menemään pitkin Bornemin kapeita katuja. Pääjoukosta irtosi pikku hiljaa pienempiä porukoita irtioton ja pääjoukon välille. Itse jäin ajelemaan kylmissäni pääjoukkoon, joka liputettiin muutama kymmenen kilometriä ennen maalia jo maaliin, koska kärkiporukkaan oli kertynyt jo sen verran eroa, että järjestäjät katsoivat että hatkaa ei tulla ajamaan enää kiinni. Perus belgialainen tapa, josta voitaisiin ottaa ehkä Suomessakin mallia. Äkkiä kisan jälkeen autoon lämmittelemään ja vaihtamaan kuivaa vaatetta, tämä oli vasta kauden eka kisa ja uusia mahdollisuuksia tulee jo piakkoin. Kipeäksi ei kannattaisi tulla...

Robin ajoi myös vahvasti kisan alussa ensimmäisessä kermesse kilpailussaan. Hän yritti jopa irtiottoihin mukaan, mutta mukulakivet ja sivutuuli koituivat vielä tässä kilpailussa hänen kohtalokseen, mutta tällä ajotyylillä seuraavat kisat menevät varmasti vahvemmin, kunhan saa parit lisästartit miesten kermesse kilpailuissa alle!

Sunnuntain kisaa ei tarvinnut kauaa jäädä murehtimaan, sillä jo keskiviikkona oli uuden kisan aika. Lähdettiin Esplachiniin, lähelle Ranskan ja Belgian rajaa kisoihin. Tällä kertaa meiltä Urheiluliitolta oli viivalla minä ja valmentajani Mika. Robin piti tämän päivän treenipäivänä, jotta olisi seuraaviin kisoihin entistä vahvempi ja valmiimpi!

Esplachinissa oli tarjolla 11x11km kierros, jossa oli muutama loiva reilun kilometrin nousu. Väkeä oli startissa paljon, taisi olla noin 160 innokasta ajajaa valmiina taistelemaan kilpailun voitosta. Itsellä oli kisan aikana pieniä murheita pyörän kanssa, kun pyöräni ohjainlaakeri ei pysynyt kireällä ja fiilis oli kuin olisi ajanut jollain etujousitetulla pyörällä. Kisareitti osoittautui ensimmäisten kierrosten aikana helpohkoksi ja kun kovaa tuultakaan ei päivän aikana päässyt syntymään, oli selvää, että kisa ratkastaisiin massakirissä. Itse rullailin kisan varmasti pääjoukon mukana maaliin sijalla 84. Mikan kisa päättyi valitettavasti vähän yli puolen välin jälkeen harmittavaan rengas rikkoon.. Kisan jälkeen käytiin vielä vähän fiilistelemässä Ranskan puolella Esplachinin "naapuri pitäjässä" Roubaixin vanhalla velodromilla, jonne mm. muuan Paris Roubaix tulee vajaan kuukauden päästä maaliin. Hieno ja näkemisen arvoinen paikka!

Kauden kolmatta kisaakaan ei tarvinnut kovin kauaa odotella, se meinaa koitti jo saman viikon sunnuntaina. Kisojen välipäivät saatiin treenattua ja palauduttua hyvin ja sunnuntaina oltiinkin taas jo valmiita uusiin kisoihin. Saatiin myös välipäivien aikana korjattua pyörässäni reistaillut ohjainlaakeri, kiitos Feltin Suomen maahantuojan Huntterin osaavan henkilökunnan ja valmentajani Mikan! Kovaa touhua!

Sunnuntaina vuorossa oli vain U23 sarjalaisille suunnattu kermesse Urselissa. Ikärajoitus ei paljoa starttaajien määrää vähentänyt, sillä viivalla oli silti taas noin 160 ajajaa. Päivän kisareitti Urselissa oli hieman samanlainen kuin keskiviikkona Esplachinissa, paitsi että nousut olivat vielä vähän loivempia. Kisa alkoi varsin hektisenä, kaikilla oli todella kova hinku päästä joukon keulille kapeilla teillä. Itse koitin säästellä paukkuja mahdollisimman paljon ensimmäisen tunnin aikana, jotta lopussa olisi paukkuja taistella hyvistä sijoituksista. Taktiikka toimikin hyvin ja rullailin ekan tunnin vain pääjoukon mukana tekemättä mitään. Tunnin ajamisen jälkeen aloin nostelemaan sijoitustani ryhmässä ja aloin olemaan iskuissa mukana. Kuitenkin kärkeen oli päässyt jo reilun 10 ajajan porukka, jota pääjoukko ei yrityksistä huolimatta enää ikinä tavoittanut. Itsellä oli kisan lopussa hyvin paukkuja ja iskinkin noin 5km ennen maalia pääjoukosta irti. Sain mukaani 3 muuta ajajaa ja ryhmämme yhteistyö sujui mallikkaasti. Ero pääjoukkoon säilyi kuitenkin pienenä, olihan pääjoukossakin kuitenkin veto päällä ja ketjut kireällä. Reitin viimeisessä loivassa nousussa yksi belgialainen ajaja onnistui nousemaan pääjoukosta meidä porukkaan vielä mukaan, mutta muuten porukkamme ehti juuri ennen pääjoukkoa maaliin saaden saman ajan pääjoukon kanssa. Itselle sija 19., johon täytyy olla tyytyväinen. Hyvä päivä siis.

Sijoitus kertoo itselleni onnistuneesta talven harjoittelusta, jossa on osattu kiinnittää Mikan kanssa huomiota oikeisiin asioihin ja saatu kehitettyä heikoimpia ominaisuuksiani. Seuran neljä rataleiriä talven aikana ovat tuoneet todella hyvää vaihtelua ja monipuolisuutta treeneihin, joiden avulla ollaan saatu luotua onnistunut kokonaisuus. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka koittavat ensi viikonloppuna (lauantaina ja sunnuntaina) täällä Belgiassa. Nyt otetaan alkuviikko vähän kevyempää treeniä, muutama sali treeni ja pari hyvää ajotreeniä jalkoihin. Ensimmäiset 9 päivää Belgiassa olivat kuitenkin melko raskaita, kolme kisaa, yli 30 tuntia ajoa pyörän päällä, noin 1600TSS jne.. :) Levossa kunto kasvaa!

Ihan turhaa ei olla käyty Urheiluliiton porukalla vain rataleireillä ympäri Baltiaa ja Ruotsia, vaan meillä on tavoitteena ajaa tulevana kesänä 4km joukkueajon Suomen Ennätys. Hyvä tavoite, jossa uskomme onnistuvamme ja jonka eteen teemme kaikki joka päivä kovasti töitä! Alla linkkinä pientä video pätkää viime Liettuan leiriltä joukkueajo treenistämme:

https://www.youtube.com/watch?v=_1JPJmVCOxA&t=9s

Ja ainiin, ajan siis myös tällä kaudella (niinkuin viime kaudellakin) belgialisessa Gaverzicht - BE OKAY joukkueessa Belgian kisoja. Laitetaan loppuun vielä uunituoretta kuvaa uudet ajovaatteet päällä :)

Palataan!

-Jesse

Joulupuu on rakennettu...

... ja kohta purettu... Joulun aika alkaa olla ohitse, kinkut on paistettu ja syöty, lahjat annettu ja saatu, hiljennytty, rauhoituttu, kerätty voimia...

Mitäs sitä onkaan tapahtunut sitten viime päivityksen?

Oltiin seuran rataleirillä Liettuan Panevezysissä (pahoittelut, jos väärä kirjoitusasu) joulukuun alusta viisi päivää. Ajoa kertyi kolmena päivänä ja pari päivää matkustelua. Intensiivinen leiri siis, mutta todella onnistunut. Meitä oli matkassa 6 ajajan iskujoukko ja treenit onnistuivat suunnitellusti. Meillä oli rata-aikaa joka päivälle kaksi 1,5h vuoroa. Onnistuneita vetoja, pientä tuumaa kiinni ja jalkaa pyörimään, pitempiä vetoja, lyhyitä vetoja, lentäviä kierroksia, hikeä, juomaa... Siitä olivat hyvät treenimme tehty. Eikä yhtään kaatumista! Kehitystä. Kolme päivää ja 9h ajoa (radalla + rullilla). Ei huono.

Leiriltä kotiin matkustus tapahtui näppärästi Itsenäisyyspäivänä ja heti seuraavana päivänä pääsi takaisin arjen pariin ja polkemaan ympäri Turkua pyörälähettinä. Turussa olikin ensimmäisinä päivinä aika kovia sadepäiviä vastassa, joten oppipahan taas olemaan ja kaipuu Liettuaan sisävelodromille ajamaan alkoi aika nopeasti. No, onneksi parin päivän jälkeen sade hellitti, alkoi pakastamaan ja satoi lunta, homma muuttui heti taas paljon mielekkäämmäksi.

Turussa otettiin viime talvena käyttöön 12 kilometrin talvipyöräilyn testireitti. Reitti kulkee Itäistä Rantakatua pitkin kiertäen Kupittaanpuiston, Ylioppilaskylän ja Aninkaistensillan kautta takaisin Auransillalle. Hienoa, että Turussa on alettu kiinnittämään huomiota pyöräilyyn ja kannustamaan ympärivuotiseen liikkumiseen. Työmatkalaisia näkee reitillä päivittäin aika paljon, joten käyttöä reitille tuntuu löytyvän. Useimmiten reitti on erittäin hyvässä kunnossa ja reitillä pääsee ajamaan keskellä talvea ihan kesäkelissä. Pelkkiä kehuja ei silti reitille voi vain antaa. Reittiä kun pääsee ajamaan töissä päivittäin useampaan kertaan ja erilaisissa olosuhteissa, niin yksi keli on osoittautunut varsin pahaksi kyseiselle reitille. Jos lämpötila on siinä -1...+2 välimaastoissa ja sattuu satamaan vähän vettä, reitti muuttuu todella liukkaaksi. Erityisesti Tuomiokirkon edustalla olevat mukulakivet. Kyseinen kohta on meinaa tuolla kelillä liukkaampi kuin Parkin kentän jää.. Ehkä siihen kohtaan pitäisi heittää myös hiekkaa, jotta pahemmilta haavereilta vältyttäisiin. Esimerkiksi tänään oli vähän rauhallisempaa töissä ja jossain kohtaa parkkeerasin pyöräni Tuomiokirkon joulukuusen viereen ja odottelin uusia tilauksia. Siinä hieman surullisena seurasin vierestä, kun tällä suolausharjaus menetelmällä hoidetulla reitillä taisi 5 pyöräilijää heittää nurin about 10 minuutin sisällä. Onneksi pahemmilta haavereilta vältyttiin!

Pelkkää työntekoa ja Tuomiokirkon joulukuusen vieressä norkoilemista arki ei onneksi kotosalla ole ollut, vaan treenitkin ovat kulkeneet Liettuan jälkeen hyvin. Salilla on tullut käytyä kolmisen kertaa viikossa, traineri ja rullat ovat tulleet autotallissa tutuksi ja tietenkin myös TYA hierontapisteellä on käyty. Suunniteltiin valmentajani kanssa tarkka, 9 viikkoa kestävä voimatreeni ohjelma minulle tälle talvelle. Oikeastaan eka kerta, kun minulla on näin tarkka saliohjelma, jota toteuttaa. Aikaisemmin talven salitreenit ovat olleet enemmän sellaista, että on katsottu muutama pääliike jota tehdään ja siihen päälle sitten tehnyt oman mielen mukaan eri liikkeitä. Nyt ei tarvitse itse salilla arpoa, mitä tekee, kun ohjelmasta löytyy kaikki. Ohjelmasta on huomisen salitreenin jälkeen takana kolme viikkoa. Painot vain nousevat ja voimaa tarttuu mukaan!

Kävin myös ennen Joulua treenien lomassa Paavo Nurmi Keskuksessa Kapasen Jukan luona kuntotesteissä. Perustasojen tsekkailua, testi ei tarjonnut suurempia yllätyksiä omasta kunnosta. Harjoittelua jatkettava!

Yleisesti voi sanoa, että jalka pyörii tällä hetkellä aika kivasti. Parina viime kesänä ajamiseni on ollut enemmän voimalla ajamista, matalalla kadenssilla. Vaikeaa oli ajaa korkealla kadenssilla. Nyt tilanne on vähän päinvastainen. Mielellään heittää vedoissa vähän kevyempää tuumaa sisään ja antaa jalan pyöriä kovempaa. Ei huono tilanne. Toki siitä on vielä matkaa siihen että jalka pyörii ja tehot ovat kovat, mutta onneksi SM tempoon on vielä se vajaa puoli vuotta aikaa.. :) Jos siellä sitten!

Palataan!

Jesse

Retry

Joulu 2006. Piikkiö oli vielä oma kuntansa. Joulu oli lämmin, Suomella oli vasta yksi jääkiekon maailmanmestaruus. Olin kahdeksan vuotias. Joulupukki toi tuona jouluna minulle lahjaksi NHL 2006 jääkiekkopelin. Voitte arvata, kyseinen peli päätyi aika nopeasti pelikonsolin sisään ja se sai pysyäkin siellä melko rauhassa. Muut pelit saivat katsoa kateellisena vierestä, kun yksi peli sai pyöriä pleikkarin sisällä iloisesti. Aika äkkiä pelaaminen sai omanlaisen piirteensä. Aina oli pakko voittaa. Viimeinen keino tappioiden välttämiseksi oli vakio. Se tehtiin pelin viimeisillä sekunneilla, kun tilanne näytti pahalta. Peli paussille ja valikosta Retry kohdan etsiminen. Aloita ottelu uudelleen. Aloita blogi uudelleen. Ajattelin nyt painaa täällä internetin ihmeellisessä maailmassa, Blogger sivustolla Retry nappia ja aloittaa blogin kirjoittamisen uudelleen. Aikaa edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo roimasti. Reilut pari vuotta. Ehkä nyt on jo korkea aika painaa Retry nappia!

Pyöräilyn saralla on mielenkiintoiset kuviot tällä hetkellä käynnissä. Moni asia on muuttunut viimeisen parin kuukauden sisällä. Sain syyskuun lopulla suoritettua varusmiespalvelukseni loppuun Santahaminassa Puolustusvoimien Urheilukoulussa. Vuosi armeijan vihreissä meni lopulta aika nopeasti ja mukaan tarttui reilu tiedustelijan rinkallinen upeita kokemuksia ja hyviä ystäviä. Arki on muuttunut merkittävästi noista ajoista, kun on pystynyt keskittymään paremmin harjoitteluun. Heti armeijan loputtua aloitin myös työt pyörälähettinä Turussa. Hommaa on nyt takana pari kuukautta ja työt sujuneet kivasti. Ajoa tulee pyörän päällä töiden ansiosta huomaamatta aika kovia määriä ja siihen päälle kun vielä treenailee ns. kunnon treenit niin homma luistaa oikein kivasti.

Kaudeksi 2019 palaan takaisin kasvattajaseuraani Turun Urheiluliittoon. Syynä seuran vaihtoon on yksinkertaisesti haluni nostaa itseni uudelle tasolle. Urheiluliitolla on tällä hetkellä erittäin kehitys kykyinen ja ammattimaisesti johdettu joukkue, johon oli ilo liittyä muutaman vuoden tauon jälkeen. Ajajillamme on sekä yksilöinä että yhdessä joukkueena kovat tavoitteet, ja niitä on mukava tavoitella yhdessä. Ensi kauden kisoissa kannattaa olla tarkkana mustakeltaisen junan kanssa (lue: etenkin Lattomeriajossa!). :)

Moni media huomioi kivasti seurasiirtoni ja tässä linkit pariin aiheeseen liittyvään juttuun:

http://www.kestavyysurheilu.fi/pyoraily/20359-kilpapyorailija-jesse-uusiperhe-palaa-turun-urheiluliiton-paitaan

https://www.ts.fi/urheilu/4152679/Paluumuuttaja+Jesse+Uusiperhe+taydentaa+Turun+Urheiluliiton+lupaavan+pyorailyjoukkueen++Haluan+nostaa+itseni+uudelle+tasolle

https://www.turkulainen.fi/artikkeli/721184-huippupyorailija-palaa-turkuun

Myös valmennuskuvioissani on tapahtunut iso muutos, kun päätimme entisen valmentajani Tommi Martikaisen kanssa kolme vuotta kestäneen yhteistyömme ja aloitin yhteistyön Mika Simolan kanssa. Mikan kanssa ollaan nyt painettu hommia se pari kuukautta, ohjelmoitua harjoittelua takana nelisen viikkoa. Hommat ovat lähteneet hyvin käyntiin ja kehitystä on tapahtunut monella rintamalla. On ollut ilo paiskia yhdessä hommia erittäin motivoituneen ja innostavan valmentajan kanssa. Innolla odotan, mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan! Puhumattakaan ensi kesästä! Muutosten myötä haluan vielä kiittää Tommia viimeisistä kolmesta vuodesta!

Marraskuun alussa painettiin treenikausi kunnolla käyntiin Urheiluliiton iskukykyisellä ryhmällä Falunissa Ruotsissa rataleirillä. Leirillä saatiin hyviä vetoja jalkoihin ratapyörällä ja leirin kruunasi Falunin paikalliset ratakisat, joissa ohjelmana oli Omnium. Viimeistään Omiumissa saatiin kaikki annettua itsestämme viimeiset voiman rippeet Falunin radalle ja seuraavana päivänä olikin ilo lähteä kohti punavalkoista Viking Linen laivaa ja kotia. Tai siis doping testin kautta. Ja tietysti vielä pienen rata ilta session jälkeen! :)

Leirin jälkeen hommat (ja jalat) ovat pyörineet kotona hyvin ja TYA hierontapiste on pitänyt huolen että palautuminen töistä ja treeneistä onnistuu mahdollisimman hyvin! Uutta leiriä on pukkaamassa jo parin päivän päästä, kun tällä kertaa Urheiluliiton mersu suuntaa kohti Liettuan Panevezysia ja kauden toista rataleiriä. Katsotaan mitä leiri tuo tullessaan!

Pysy kuulolla!

Loppuun vielä kuva NHL06 pelistä, koska, miksi ei!

kuva: Lukie Games

-Jesse

Kisakausi 2016

Edellisen blogipäivityksen aikaan Toukokuun alussa kisakausi oli alussa ja olin palannut Puolasta kisoista kotiin. Nyt, viisi kuukautta myöhemmin, kisakausi on ollut jo tovin ohi ja nyt onkin tullut aika vähän kertoa, miten kauden kisat sitten menivätkään.

Huhtikuu
Huhtikuun jokaisesta kisasta löytyykin tarinaa jo blogista, mutta lyhyesti voi sanoa, että kisakausi lähti ihan kohtalaisesti liikkeelle ilman suurempia menestyksiä. Mutta pääasia oli se, että kisassa jalka oli ihan eri tuntuinen kuin edellisenä kesänä ja näin ollen pystyi toteamaan, että talven treenit ovat nostaneet kuntoa huomattavasti. Huhtikuussa kisasin siis kaksi kisaa Tanskassa, Lattomeriajon Porissa, kaksi kisaa Turussa sekä viisi etappisen kisan Puolassa.

Toukokuu
Toukokuussa olin pariin otteeseen hieman kipeä, mutta ei onneksi tullut mitään pahempia tauteja ja pienistä flunssista selvisi muutaman päivän levolla. Toukokuussa kisasin Suomessa vain Mustion tempossa ja kerran viikkotempossa Liedossa. Mustiossa 50 kilometrin aika-ajo todella sateisessa ja rajussa kelissä oli omanlaisensa elämys, ei siitä sen enempää. Kuun lopulla olimme Fincyclingin kanssa Hollannissa kisoissa. Kisa alkoi erittäin tuulisella maantie etapilla, joka sujui omalta osaltani hyvin reiluun puoleen väliin asti. Siinä kohtaa kärkiporukassa itseltäni meni ensin rengas ja seuraavalla mukulakivi pätkällä menikin pyörän runko kokonaan poikki ja ajokelvottomaksi. Sain huoltoauton katolta varapyörän, jolla pystyin sitkuttelemaan maaliin asti. Seuraavan päivän aamuna oli aika-ajo, jossa sain puristettua ihan hyvän suorituksen, vaikka kärkeen eroa kertyikin hieman. Iltapäivän maantie etapilla olin mukana kolarissa ja siinä rytäkässä loukkasin oikean olkapääni, joten jouduin jättämään kisan valitettavasti kesken. Onneksi olkapäässä ei sitten ollut mitään vakavampaa ja Hollannista kotiin palattuani pääsin taas heti pyörän päälle.

Kesäkuu
Kesäkuun ensimmäinen kisani oli Ilpon tempo Porissa. Siellä sain puristettua kauden siihen astisen parhaan aika-ajo suorituksen niin tunteen kuin tehojenkin puolesta. Viikon päästä tästä oli ohjelmassa kolmen kisan viikonloppu Suomessa, perjantaina Porvoossa OW:n muistoajo, lauantaina Lahdessa Fellmannin kortteliajo ja sunnuntaina Porvoon ajot. Perjantain muistoajokilpailussa pääsin maalin jonkin näköisessä väliporukassa kärjen ja pääjoukon välissä. Lauantaina Lahden korttelikisassa kisani jäi kesken puolessa välissä ja sunnuntain Porvoon ajoissa ensimmäiset kolme tuntia meni pääjoukossa istuessa, jonka jälkeen M18 sarjalaiset päästettiin irti ratkaisemaan oma kilpailunsa, loppukirissä sijoitun kolmanneksi. Näistä kisoista viikko eteenpäin niin olin jo matkustanut Saksaan junioreiden maailman cupin kisaan, jossa taso oli erittäin kova. Kisan reitit ovat mäkisiä ja näin melko raskaita itselleni. Tuli kuitenkin ajettua viimeiselle etapille asti, jossa sitten tuli heitettyä sivuun tulevan SM tempon takia. Siitä ei sitten ollutkaan mitään hyötyä, parin päivän päästä kisatussa SM tempossa oli ylivoimaisesti koko kauden huonoimmat jalat enkä päässyt koko kisan aikana mihinkään. Vähän kun koitti nostaa vauhtia niin jalat olivat ihan loppu. SM tempon jälkeen oli reilu viikko SM maantiehen, joka kisattiin Heinäkuun alussa.

                                         Kuva: Jari Birling

Heinäkuu
Heinäkuun alussa kisattiin siis SM maantie. Kisassa minulla oli erinomaiset jalat ja tuli iskettyä kisan aikana varmaan 20 kertaa kuitenkaan pääsemättä irti. Porukka kuitenkin harveni kisan aikana ja lopussa meitä oli 4 ajajaa taistelemassa voitosta. Loppukirissä sijoituin kolmanneksi. Vaikka kisan voitto jäikin saavuttamatta, niin kisa antoi hyviä signaaleja jatkoa ajatellen. Kisan hyvistä jaloista kertoo mm. se, että maantie kisan keskiwatit olivat muutaman kymmentä wattia isommat kuin reilu viikko sitten kisatussa SM tempossa, np:stä puhumattakaan.. SM maantien jälkeen lähdettiin Belgiaan, jossa oli ohjelmassa 5 etappinen junioreiden kisa. Kisasta jäi erityisesti mieleen viimeinen etappi, jossa olin pitkän ajan irti 8 muun ajajan kanssa. Vaikka kisa päättyikin keskeytykseen, niin olin tyytyväinen, että sain ajettua jalat ihan tyhjäksi ja etapilta tuli saatua paljon kokemusta, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Belgian kisan jälkeen olikin parin viikon mittainen treeni tauko. Parin viikon aikana sain harjoiteltua erinomaisesti ja kunto lähti omasta mielestäni selvästi nousuun. Toivoin vain, että se näkyisi myös loppukauden kisoissa. 24.7 kisasin sitten pienen tauon jälkeen Gif Chebici tiimin kanssa Virossa Lauri Ausin muistokilpailussa ja viikko tästä myöhemmin 31.7 ajoimme Pandiveren Rattarallin. Lauri Aussin kisa meni vähän tuntuman hakuun pitkän kilpailutauon takia, mutta seuraavan viikon Rattarallissa tunne oli erinomainen ja jalat tuntuivat vahvoilta. Kisan alussa lähti irtiotto, josta meidän joukkueesta oli kaksi ajajaa mukana, joten koko päivä meni sitten pääjoukon vauhtia hillitessä. Lopussa pääsin muutaman muun ajajan kanssa irti pääjoukosta ja tulin väliporukassa kärjen ja pääjoukon välissä maaliin. Kisassa ajettiin kaikki sarjat yhtenälähtönä ja olin maalissa U19 sarjan ensimmäisenä.

Elokuu
Elokuun alussa ajoin muutamia paikallisia tempokisoja ja sitten kuun toisena viikonloppuna Liedossa Scoda maantiecupin osakilpailun. Kisa meni minun osaltani ihan jees, olin maalissa 9., ja tunne taas jalassa hyvä. Pääsin toiseksi viimeisellä kierroksella yksin pääjoukosta irti ja pian takaata tuli vajaan kymmenen hengen porukka, jossa ajoimme maaliin asti. Loppukirissä ei oikein ollut mahdollisuuksia vielä miehiä vastaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Elokuun puolivälissä lähdimme Fincyclingin kanssa Pohjois-Norjaan kisoihin. Kisa oli pituudeltaan 95km, joka ajettiin täyteen pientä lenkkiä kiertäen. Lenkillä oli yksi pieni nousu, muuten reitti oli helppo ja se ei oikein suosinut irtiottoa pitkän loivan laskun vuoksi. Itse ajoinkin muutamaa iskua lukuunottamatta koko kisan ihan keulilla ja sain näin erinomaisen treenin kisasta. Norjan kisasta viikko eteenpäin niin oli vuorossa Suomessa SM kortteli kilpailut Tampereella. Tämän viikon torstaina sain ajettua erinomaisen treenin, jossa tuntui, että "tänään minua ei pysäyttäisi kukaan". Sama meno jatkui SM korttelissa. Olin varautunut samaan kuin SM maantiellä, eli noin 20 iskuun. Nyt kuitenkin pääsin ensimmäisessä mutkassa, ensimmäisellä yrityksellä yksin irti ja pystyin tempoamaan yksin muilta karkuun. Kisa kesti reilu 52 minuuttia, josta olin yksin irti 51,5min. Yksinkertaista.

Kuva: Jari Birling

                                          Kuva: Erik Relanto

Viikko SM korttelin jälkeen lähdimme Fincyclingin kanssa Latviaan 4 etappiseen kisaan. Lähtökohdat perjantaina alkavaan kisaan eivät olleet parhaimmat mahdolliset, sillä ajoin saman viikon keskiviikkona koulumatkalla pyörällä pienen kolarin. Onneksi kolarista tuli minulle vain musta silmä ja pientä rupea naamaan, pyörä tosin kärsi enemmän.. Mutta Latvian kisa alkoi siis Perjantaina kahdella etapilla, tempolla ja maantiellä. Aamun aika-ajossa kulku oli hyvää ja sijoituin viidenneksi. Lähtökohdat olivat siis hyvät maantie etapille. Maantie etapilla lähdin 23 kilometrin kohdalla yksin irti. Voitin ensimmäisen välikirin. Jatkoin yksin ajamista. Pian takaata tuli pari ajajaa ja pian muutamia lisää. Pian kärkeen olikin muodostunut jo 20 ajajan kärkiryhmä, joka pystyi pitämään hyvää vauhtia yllä. Voitin toisenkin välikirin. Pikku hiljaa porukka alkoi rakoilemaan ja pääsinkin 5 muun ajajan kanssa irti. Kisa päättyi loppukiriin, jossa onnistuin puristamaan itseni kolmanneksi. Maalissa tilanne näytti hyvälle. Olin pistekilpailun johdossa ja kokonaistilanteessa toisena vain sekunnin johtajaa perässä. Eli selvät hyökkäys asemat seuraavalle päivälle.

Lauantai valkeni erittäin tuulisessa kelissä. Päivän reitti oli vain 5kilometriä pitkä ja kisan pituus oli noin 120km. Heti toisella kierroksella porukka meni palasiksi ja itse pääsin ihan kärkiporukkaan yhden joukkuetoverin kanssa. Hän kuitenkin pian valitettavasti kaatui ja jäin yksin taistelemaan puolalaisia johtajia vastaan. He olivat merkinneet minut erittäin tarkasti ja joku puolalainen istui koko ajan minun takarenkaassa. He pystyivät kuluttamaan minun voimiani pitkin päivää ja lopussa keltapaita pystyikin karkaamaan ja itse jäin ajamaan yhden virolaisen kanssa kahdestaan täysillä (=hitaasti) kohti maalia. Maalissa olin ihan väsynyt, eroa kärkeen kertyi sen verran että kokonaiskisa taisi mennä, pistekisa ei välttämättä, sillä olin siinä vielä kolmantena. Sunnuntaina taistelemaan siis siitä!

Sunnuntainakin oli varsin tuulinen päivä, nyt vain rata oli huomattavasti helpompi. Heti alussa huomasin, että pistekisaa johtanut puolalainen oli koko ajan minun takanani ja teki kaiken mitä minäkin. Minua ei päästetty mitenkään irti. Kehotinkin joukkuekavereitani iskemään irti ja he pääsivät helposti. Kisassa oli kaksi välikiriä. Ensimmäiseen välikiriin tultiin massakirinä. Kolme parasta saa pisteitä. Joukkueeni ajoi erinomaisesti kiriä minulle, mutta jäin kirissä viidenneksi. Tuli todettua, että massakiristä en tule saamaan yhtään pistettä. Olisi pakko päästä irti.. Toisella kierroksella lähti irtiotto, josta oli meidän joukkueesta yksi ajaja mukana. He saivat noin puolen minuutin eron. Kisa kului. Noin 5km ennen toista välikiriä huomasin ensimmäisen kerran kisan aikana, että kukaan puolalainen ei ole minun takarenkaassani kiinni. Päätin iskeä ihan täysillä ja pyrin nousemaan hatkaporukkaan mukaan. Onnistuinkin ja hatkassa ollut tiimikaverini veti minulle hyvin välikirin ja olin siinä toinen. Pistekisa kävi kutkuttavaksi. Miettisin, että minun pitäisi olla maalissa vähintään 4., jotta voittaisin pistekisan. Saatiin tällä samaisella pienellä porukalla vauhti pidettyä hyvin ylhäällä ja onnistuttiin säilyttämään ero puolalaisten vetämään pääjoukkoon. Kisa meni loppukiriin jossa onnistuin olemaan kakkonen. Näin varmistui punaisen paidan eli pistekisan voitto! Fiilikset olivat hyvät ja tulokset tuli tehtyä hienon ja upean joukkuetyön avulla. Kiitos siitä koko joukkueelle!

Syyskuu
Syyskuussa ajoin Suomessa vielä parit kilpailut, Ruskon 40 kilometrin aika-ajon ja Kankaanpään syysetapit. Ruskolla vähän hyydyin pitkässä aika-ajossa. Kankaanpäällä jalka oli ensimmäisenä päivänä tempossa ja korttelissa vähän nahea, mutta sunnuntaina erinomainen. Lähdin taas pitkään kisaan ajatuksella "jalat ihan tyhjäksi". Olinkin ensimmäisellä kierroksella pitkiä toveja yksin irti ja toisella kierroksella pääsin mukaan kisan ratkaisevaan irtiottoon. Noin 30kilometriä ennen maalia porukka meni palasiksi ja ajoimme muutaman muun kanssa vain maaliin. Kuitenkin kisasta tuli mahtava pitkä harjoitus tulevaa varten ja sai jalat kyllä tyhjennettyä ihan täysin. "Syysetapit" viikonlopun jälkeen jatkoin kovaa harjoittelua, sillä pidimme viimeaikaisten hyvien näyttöjen perusteella arvokisa valintaa mahdollisena. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja kausi päättyi kisojen osalta siis Kankaanpään viikonloppuun.

  Kuvat: Jari Birling

             
Yhteenvetoa
Yhteenvetona voisin sanoa kaudesta, että omasta mielestäni kausi oli hyvä ja nousujohteinen. Ehkä vähän harmittaa, että kaikki "kovimmat" kisat kisattiin alkukaudesta, sillä oma kuntoni oli loppukaudesta huomattavasti alkukautta parempi. Kauden aikana tuli hyvin ymmärrettyä se, että alkukauden kisoissa ei välttämättä tarvitse menestyä, niitä voi pitää eräänlaisina erittäin kovina harjoituksina jotka nostavat kuntoa. Esimerkiksi Belgian viimeisen etapin DNF ei harmita niin paljon, kun tiedän, että sain kisassa ajettua jalat ihan tyhjäksi ja ehkäpä sen avulla voitettua pistekisan Latviassa reilun kuukauden kuluttua? Jos pitäisi rankata kauden kisoja järjestykseen, niin mielestäni TOP 3 kisat olivat:

1. Latvian viimeinen etappi
2. Latvian ensimmäinen maantie etappi
3. SM kortteli.

Numerot ovat aina kivoja ja niiden analysointi se vasta hupaisaa onkin. Kisa startteja kaudelle 2016 kertyi 53, kilsoja yhteensä 3206,7km, joista maantiekisoissa 2672,7km, aika-ajoissa 390km ja kortteli kisoissa 144km. Kauden aikana tuli nähtyä maailmaakin. Yhteensä tuli ajettua pyörällä 13 eri maassa. Startteja kertyi Suomessa 26, ulkomailla 27.

Kauden aikana tuli ajettua iso osa kisoista Fincyclingin paidassa, siitä iso kiitos! Kaikille huoltajille, joukkueenjohtajille, tukijoille sekä joukkuetovereille, joiden kanssa on saanut ajaa yhdessä kisaa! Vuosi oli hieno ja opettavainen, varmasti jokaiselle.

Ensi kaudenkin kuviot alkavat olla selvillä. Parina viime kaudella seuranani on toiminut Turun Urheiluliitto. Urheiluliitossa on ollut hienoa ajaa ja ylpeänä on saanut pukea mustakeltaisen paidan päälle. Ensi kaudelle joudun kuitenkin vaihtamaan seuraa, jotta pystyisin kehittymään myös jatkossa. Maantiepyöräilyssä joukkue on erittäin tärkeässä roolissa ja Urheiluliiton tämän hetkisen ajaja vähyyden vuoksi vaihdan seuraa kokkolalaiseen GIF:iin ja tulevan kauden tiimini on GIF-CHEBICI. On hienoa päästä mukaan hienoon ja toimivaan joukkueeseen, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on voittaa. Samalla haluan kuitenkin sanoa ison Kiitoksen Urheiluliitolle parista viimeisestä yhteisestä kaudesta!

Haluan myös kiittää kaikkia kaudella 2016 minua tukeneita, perhettäni, valmentajaani Tommi Martikaista, yhteistyökumppaneita... Kiitos Wattbike Finland, Piikkiön POP pankki, Lions club Piikkiö sekä Nummen pyörä/Jari Petäjä! Tukenne on sanoin kuvailemattoman tärkeää!

Valmistautuminen tulevaan kauteen on alkanut ja toivotaan, että kaudesta 2017 tulee vieläkin parempi!!!

Jesse

La Coupe du President de la Ville de Grudziadz 2016 Puola

Olin siis noin viikon verran Puolassa kisoissa ja nyt on hyvä kerrata, miten reissu sujuikaan. Lähdimme reissuun Torstaina aamulla klo 6 Paavo Nurmen patsaalta. Tämä tarkoitti, että kotoa piti lähteä jo klo 4:15. Noh, patsaalle, pyörien ja muiden varusteiden pakkaamiset autoon ja sitten suoraan täyttä hanaa laivaan, joka lähti Helsingistä kohti Tallinnaa klo 7:30. Tallinnassa matkaamme liittyi meidän kaksi virolaista huoltajaa, joten tästä eteenpäin ei tarvinnut itse ajella autolla. Tai saanut. 

Menomatka sujui hyvin läpi Baltian maiden ja pääsimme Torstaina yöpymään Puolan puolelle siistiin majoitukseen. Illalla pieni verryttely kävely Puolan pimeillä teillä, sitten nukkumaan ja aamulla matka jatkui sateisessa kelissä kohti kisapaikkaa. Onneksi sade loppui pian ja aurinko alkoi paistamaan. Keli oli hyvä. Saavuimme iltapäivällä kisapaikalle. Kävimme heti ennen majoittautumista tutustumassa seuraavan päivän joukkueaika-ajon reittiin samalla paikkoja avaten pitkän automatkan jäljiltä. Reitti oli ihan mukava, alku oli melko tasaista, sitten tuli parin kilometrin lasku, jonka jälkeen loppu olikin sitten nousua kohti maalia. Tämän harjoituksen jälkeen siirryimme majoitukseen ja pian syömään. Majapaikkamme oli perinteinen kisamajoitus, neuvostoaikainen korkea, noin 20 kerroksinen kerrostalo, jossa kaikki kisailijat yöpyivät. Ihan suoraan sanoen aika hirveä, mutta kaikille sama ja kaikessa pitää pystyä elämään, joten… Sänky löytyi, joten lattialla ei joutunut nukkumaan. Jotain plussaa! Pian siirryimmekin talossa sijaitsevaan ruokalaan, jossa tulisimme syömään seuraavat 4 päivää. Ruoka oli puolalaista paikallista ruokaa, joten ei kovin hyvää, kun ei ole sellaiseen tottunut. Onneksi jokaisella aterialla oli sentään jotain, mitä pystyi syömään… Vähintään leipää! Illalla menimmekin aikaisin nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa kaksi etappia, joukkueaika-ajo ja ensimmäinen maantiekisa.

Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen siirryimmekin nopeasti pyörillä aika-ajon lähtöpaikalle. Lähtömme oli klo 10:08. Verryttelimme maantiellä auringon paisteessa riittävästi ja pian olimmekin valmiita lähtöön. Jouduimme antamaan muille hieman tasoitusta, sillä meitä oli joukkueessa vain 5 (useimmilla 6) ja yhdellä meistä oli tempopyörän sijaan alla normi maantiepyörä (olimme suunnitellut että hän ei vedä lainkaan)…

Startti tapahtui ja itse vedin meidän ensimmäisen vedon. Olimme suunnitelleet, että minä pyrkisin tekemään ainakin alussa noin minuutin tasaisia, kovia ja pitkiä vetoja. Muut ehkä noin 30s. Kilsan kohdalla koimme ensimmäisen takaiskun, kun yksi kaveri tippui jo tasaisella. Jouduimme pyörittämään loppuajon kolmella kaverilla. Meno oli ihan OK:ta ja saimme pienellä porukallakin hyvän rytmin päälle. Loppunousussa saimme annettua kaikkemme itsestä ja maalissa taisimme olla 18. noin 30 joukkueesta. Yllättvän hyvin!

Tempon jälkeen nopea siirtyminen majapaikalle, jossa aloimmekin pian keskittyä iltapivän maantie etappiin. Startti oli klo 4. Nyt kisapaikalle, Jablonowo Pomiin olikin vähän pitempi matka, joten siirryimme paikalle autoilla. Pienten verryttelyjen jälkeen olimme valmiita starttiin. Tai siis tuumatarkastukseen. 50min ennen starttia. Tuumatarkastukseen tappelu oli kova, koska sinne otettiin vain yksi kerrallaan ja siinä ratkesi myös lähtöpaikka. Noh, selviydyin tästä kohtuullisesti ja olin lähdössä aikalailla porukan keskivaiheilla. Lähtöviivalla jouduimme odottamaan starttia varmaan joku 40min. No mutta, onneksi lähtö koitti viimein.

Kisa ja ajaminen oli heti alusta alkaen todella levotonta. Kaikki halusivat väkisin kärkeen kapeilla teillä ja kasoja tuli paljon. Itse nousin aika alussa melko kärkeen, mutta pian jotkut kaksi edellä olluttani sähläsivät mutkassa ja tipun taas aika taakse porukkaa. Päätin ajaa alun hieman liian takana ja antaa muiden tuhlata ensimmäisellä kierroksella voimia. Toisen ja kolmannen kierroksen aikana ajo rauhoittuikin ja pääsin selvästi helpommin nousemaan aivan porukan kärkeen. Vähän aikaa sitten porukasta oli irtaantunut noin 6 hengen porukka ja päätin lähteä yksin ajamaan heitä kiinni. Oma jalkani tuntui hyvältä ja uskoin pystyväni nousemaan yksin kyseiseen porukkaan. Pääsin pääjoukosta hyvin irti ja aloin yksin jauhamaan kovaa. Pian tapahtuikin jotain odottamatonta. Tie teki pari tiukkaa mutkaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle. Tulin mutkaan liian kovalla vauhdilla ja ajauduin jälkimmäisessä mutkassa asvaltin kautta ojaan. Pintanaarmuja oikealle puolelle kroppaa, ei onneksi muuta. Nousin nopeasti ojasta ylös. Pääjoukko oli ajanut minut kiinni ja he vyöryivät vauhdilla ohitseni. Revin itsestäni ja pyörästäni ylimääräiset heinät pois. Pääjoukkoa meni vieläkin ohi. Lasini olivat tippuneet päästäni ja jääneet ojaan. Jätin ne sinne ja jatkoin matkaa turvallisesti pääjoukossa. Siinä menikin sitten loppukisa. Ihan lopussa yritin ehkä vähän rohkeastikin nostaa sijoitusta porukassa. Tämä onnistui hyvin aina viimeiseen kurviin saakka, jossa yritin ajaa liian pienestä välistä ja jouduin hidastamaan vauhtia. Porukkaa meni vähän ohi, mutta ei pahasti. Maalissa sijalla 77. Pian maaliintulon jälkeen kisalääkärin luokse, joka putsasi haavani. Sitten vain nopeasti kämpille, jossa ruokana puolalaista ruokaa. Loppuilta keskittymistä seuraavan päivän etappiin, joka olisi kisan pisin (110km) ja mäkisin.

Seuraavan päivän etapin startti oli vasta klo 3, joten aamupäivällä ei ollut oikein mitään tekemistä. Vietimme aikaa Viron maajoukkueen kanssa, eipä kummempia. Edellisenä yönä minulle tuli nuha ja olo ei muutenkaan ollut mikään kaikkein paras. Päätin kuitenkin startata kisaan, koska muita oireita ei ollut. Nyt sain tuumatarkastuksessa tapeltua itselleni lähtöön eturivin paikan. Pääsi heti lähdössä livestreamin kuviin. Reitti oli aika tasaista ja kumpuilevaa, paitsi aivan kierroksen loppu, joka oli nousua ja mäkeä. Voimani ei ollut kisassa mitkään parhaimmat, joten tyydyin peesailemaan koko kisan. Aina ennen mäkeä nousin alamäessä porukan kärkeen. Ylämäessä sitten taas pystyin ottamaan rennosti ja valusin porukan läpi hännille. Tällä taktiikalla pystyin ainakin säästämään voimia mäessä. Jokainen kierros eteni suunnilleen osaltani samalla tavalla, kerran taisin olla jossain pienessä hatka yrityksessä mukana, muuten ajoin passiivisesti. Lopussa lopetin sijalla 74.

Kolmannen päivän kisa oli taas vähän lyhyempi, vain 84km. Reitti oli taas aika kumpuilevaa ja tasaista. Erona kahteen edelliseen päivään oli se, että nyt tuuli oli yltynyt. Reitillä oli pari hyvää sivaripätkää, myötätuuliosuus ja tietysti myös vastatuuli. Voimani eivät valitettavasti olleet tässäkään kisassa mitkään parhaimmat. Hyvällä sijoittumisella tietyillä kohdilla pystyi hommasta tekemään itselleen erittäin helpon. Myötätuulessa porukka revittiin aivan jonoksi. Siinä kun oli tarpeeksi keulilla, niin ei tarvinnut tehdä noin 55kmh vauhdissa juuri mitään. Sivutuulessa hyvässä peesissä oli tosi kevyt istua. Kisassa tuli pari isomaa kasaa. Viimeinen noin 6km ennen maalia. Siinä kaatui varmaan 10-20 kaveria ja tämän myötä pääjoukko meni todella moneen palaseen. Itse jäin kakkosryhmään, jossa kanssani oli mm. keltapaita ja valkopaita. Heidän joukkuekaverit vetivät eron kärkiryhmään raivolla kiinni ja pääjoukko tuli taas yhdessä maaliin. Itse oli 57 ilman suurempaa kirimistä.

Kisan viimeinen etappi oli taas vähän pitempi, noin 109km. Heti lähdössä huomasi, että koko porukka on melko väsynyt. Ajo oli todella paljon rauhallisempaa kuin esimerkiksi ensimmäisenä päivänä. Irtiotto yrityksiä oli paljon vähemmän, kaikki tyytyivät tasaiseen kovaan vauhtiin. Reitillä oli taas pieni mäki, joka oli onneksi pienempi kuin pari päivää sitten ollut mäki. Itse yritin toisen kierroksen alussa pari kertaa irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Voimat eivät olleet mitkään parhaimmat, pieni flunssa päällä. Loppupäivä sitten taas käytännössä pääjoukossa ajellessa. Onneksi viimeisellä kierroksella lähteneeseen hatkaan pääsi yksi meidän tiimistä ja hän kirisi tiimillemme kolmannen sijan. Itse päätin tämän etapin, jonka keskinopeus oli noin 44,5kmh, sijalla 66. Koko etappi ajon kokonaissijoitukseni oli 52. Ihan ok vähän vajaa voimaisena ja kilpailussa, jossa ei ollut yksilö aika-ajoa.

Pian viimeisen etapin jälkeen alkoikin kotimatkamme kohti Suomea. Matka sujui hyvin ja saavuimme ke-to välisenä yönä autoilla Suomeen. Oma vointini oli parantunut matkan aikana ja pääsinkin torstaina lenkille Suomessa. Suunnitelmissa oli mennä ajamaan lauantaina Nurmijärvelle 170km mittainen kilpailu Eliten mukana, mutta perjantaina koulun jälkeen iltapäivällä nousi kuume vajaaseen 38 asteeseen ja muutenkin vointi heikkeni. Tiesi pari päivää ”pakkolepoa.” Kuumetta oli onneksi vain perjantaina, lauantaina oli enää vain pieni nuha ja sunnuntaina ei ollut oikein enää mitään oireita. Sunnuntaina pääsinkin jo tekemään maantiepyörällä kevyen ajon. Vointi OK ja kaikki oireet poissa. Tällä kertaa joutui pitämään taudin takia ”pakkolepoa” vain kaksi päivää. Voiko sellaista edes laskea taudiksi?

Nyt alkuviikon treenit ovat sujuneet jälleen hyvin ja suunnitellusti. Olen tehnyt kaikki treenit tempopyörällä, sillä tämä viikko on aikalailla aika-ajo painotteinen. Torstaina on tarkoituksena käydä ajamassa TVC:n viikkotempossa kymppitempo. Ihan mielenkiintoista nähdä, millaiseen aikaan ja vauhtiin kymppi kulkee tällä hetkellä. Lauantaina puolestaan on tarkoituksena mennä Mustioon ajamaan Miesten sarjaan 50 kilometrin mittainen aika-ajo. Vähän ylimittainen tempo, mutta mielenkiintoista sielläkin nähdä, että millaisia teholukemia tuollaisella matkalla pystyy tässä vaiheessa kautta tuuttaamaan ulos. Jos hyvin käy, niin toivottavasti paljon. Lauantaiksi on kyllä luvattu aika hirveätä säätä. Koko päivän täyttä vesisadetta. Ihana keli tempoa pitkä matka. No, kaikille sama ja täytyy sitä tuollaisessakin kelissä osata ajaa. Palataan loppuviikosta siihen, miten tempot kulki! Kuulemisiin!

Jesse